Turun Seniorinorssit ry


Haahtela-ilta to 17.11.
Schjerfbeck taidemuseossa 2.11.
Seniorinorssit Naantaliin 29.10.
Hautausmaakierros 7.9.
Naantalin Musiikkijuhlat 9.6.2016
Villa Aurora 19.4.2016
Turun yliopisto 7.3.2016
Tähti-ilta Tuorlassa 15.10.2015!
Mamma Mia 26.9.2015!
Puistokonsertti Kultarannassa 6.6.2015
Tutustumme Turun kauppakamariin 16.4.2015
Vierailu Naantalin Aurinkoiseen 12.3.2015
TKHS järjestää 60-luvun kouluhipat vanhassa Norssissa 25.10.2014
Neste Oil Naantali 8.10.2014
Turun biotekniikan keskus 1.9.2014
Kesätapaaminen Naantalissa 8.6.2014
Riemuylioppilaat 31.5.2014
Rockooppera ÅST:ssa 27.3.2014
Naantalin talvikonsertti 16.2.2014
Vuosikokous 2014
Marraskuussa 2013 vierailu Turun satamaan
Tutustuminen Kakolan vedenpuhdistamoon syyskuussa 2013
Kesäkuussa 2013 Tartoon!
Perinteinen kesätapaaminen Naantalissa 10.6.2013
1953 ja 1963 kirjoittaneet
Kevään 2013 stipendit normaalikoulun lukion opiskelijoille
Elokuvailta huhtikuussa 2013 – vuoden 2012 seniorinorssi esittäytyy
Hair-musikaali 22.11.2012
Norssi 120 v 6.10.2012
Dallapé Naantalin musiikkijuhlilla 6.6.2O12
Riemuylioppilaat 1962–2012
Madmen Linnateatterissa 5. ja 6.2.2012
Talvikonsertit 2012
Vuosikokous 2012
Yhdistyksen 50-vuotisjuhla 8.4.2011
Yhdistyksen toimintaa vuosien varrelta
Yhdistyksen 50-vuotisjuhla 8.4.2011



Yhdistyksen puheenjohtajia yhteiskuvassa: vasemmalta nykyinen puheenjohtaja
Riitta Vehanen, Aarno Saine, Kaija Hartiala
ja Leena-Maija Laurén.


Kari Kiesiläisen juhlaesitys 50-vuotisjuhlaseminaarissa 8.4.2011

Hyvät norssilaiset, arvoisa juhlaseminaariväki!

 

Niin rakastivat Norssin opettajat poikiaan, että pitivät rakkaimpiaan koulussa vuotta – joskus jopa kaksikin vuotta pitempään kuin niitä joista eivät niin paljon piitanneet. Minäkin kuuluin näihin Norssin opettajien lempilapsiin.

 

Meistä luokalle jääneistä tuli myöhemmin muun muassa lentokapteeneita, tekniikan lisensiaatteja ja opettajia.

 

Norssi tarjosi meille 60-luvun oppikoululaisille varsin hedelmällisen maaperän kasvullemme kohti aikuisuutta. Aikaan kuului tuolloin tiettyä kapinallisuutta ja auktoriteettien kyseenlaistamista. Tälle  yhteiskunnalliselle valveutumiselle annettiin Norssissa tilaa. Teinikunta julkaisi lehtiä, pihalle tuotiin puhujapönttöjä Hyde Parkin malliin. Kulttuurille ja luovuudellekin oli tilaa. Koulussa toimi harrastuskerhoja joka makuun. Koulun bileissä soittivat koulun omat bändit, levyiltä kuunneltiin räävitöntä Beatles-nimistä yhtyettä.

 

Yksi koulun kerhoista oli teatterikerho joka laajeni sittemmin turkulaisten lukioitten yhteiseksi Teini-teatteriksi. Sen suurin produktio lienee ollut konserttitalossa pari kertaa esitetty ”Ahkeruuden ja laiskuuden näkökuvastin.” Se kertoi laiskan ja ahkeran koululaisen kamppailusta.  Tuosta näytelmästä on mieleeni jäänyt seuraava ”Mallioppilaan laulu”:

 

Hyvät naiset, hyvät herrat: olen mallioppilas

tiedän kuinka olla kiltti puuhakas.

Saan aina hyvät numerot ja mua kehutaan.

Teen työtä ankarasti  ja minuun luotetaan.

Katson aina syvään opettajan silmiin,

kun hän opettaa. Mä häntä katson silmiin.

kas kun elämässä tässä kilpailla täytyy,

täytyy taistella ja ohi rynnistää.

Siis iltaisin kun toiset tanssiin käy minä pöytäni ylle kumarrun.

Minun ihoni käy harmajaksi ja päässäni takoo:

VOITTO ON SUN!

 

Hyvät naiset, hyvät herrat: teidät kerran yllätän.

Näytän millainen on mallioppilas.

Nyt on katseeni kuin lasia,  sen tiedän itsekin,

mutta kerran ostan viinapotun ostan tupakin.

Silloin pelastakoon itsensä ken voi,

minä silloin ketään pelastaa en voi.

Sillä kerran kaikuu julma huuto yli luokan:

minä nousen, nauran, HUUDAN, kiroan.

Ne silloin mua katsoo silmin säikyin ja ne sanoo:

”Mikä sille tuli?”

Mä lähden hampaissa punainen ruusu

ja tieni vie kauaksi pois.

 

Norssin rehtorina toimi tuohon aikaan Sampo Haahtela. Hän oli myös kirjailija. Yksi hänen teoksistaan oli nimeltään ”Idealistit”. Myös meidän oppilaitten sallittiin, kenties jopa haluttiin, olevan idealisteja. 

 

Norssi tunnettiin noina hippivuosina paitsi edistyksellisyydestään myös siitä, että siellä oppilaita pidettiin ihmisinä. Norssissa rohkaistiin käyttämään omia aivoja, sallittiin erilaisten mielipiteitten kirjo, annettiin arvo keskustelulle ja väittelylle.

 

Pidänkin Norssin kaikkein suurimpana antina omalle sukupolvelleni sitä, että se antoi meille tietojen ja taitojen lisäksi myös arvokkaita asenteita, elämän eväitä. Niistä yksi hienoimmista oli suvaitsevaisuus. Siihen Norssi kasvatti loistavien opettajiensa kautta. Ymmärtäväisessä ja humaanissa ilmapiirissä meihinkin tarttui humanistinen henki.

 

Siksi kai norssilaisista marinoitui vähän viisaampia, vähän valveutuneempia ja paljon humaaneimpia nuorukaisia kuin useimmissa muissa tuon ajan suomalaisissa oppikouluissa.

 

Voi olla, että myöhemmin yliopistot ja korkeakoulut ovat pystyneet karistamaan tuon humanismin kuorrutuksen joidenkin meidän yltä. Idealismimme on elämän pyörteissä saattanut joutua koetukselle. Kyynisimmät ovat ehkä omaksuneet tuon kolmen koon elämänasenteen, jossa maailmaa ohjaavien voimien uskotaan olevan kateus, kiima ja kamankeruu.

 

Ei ole helppoa säilyttää humanismin viittaa näinä kvartaalien ja nopean hyödyn aikoina, aikoina jossa kaiken mittana tuntuu olevan raha. Ihmisen arvoakin mitataan hänen hyödyllisyytensä mukaan. Mitä korvaamattomampi joku on firmalle sitä kalliimpi hän on. Johtajien bonukset, pelaajien hinnat, julkkistähtien palkkiot ylittävät kaiken kohtuuden. Aikamme niin sanotussa kilpailuyhteiskunnassa sellaisia ihmisiä jotka ovat helposti korvattavia pidetään vähemmän arvokkaina, heikkoina lenkkeinä.

 

Emeritus arkkipiispa Jon Wikström on eräässä puheessaan  todennut:

 

Kilpailu- ja suoritusyhteiskunnassa menestyksestä on tullut korkein arvo. Menestystarinat ovat tämän ajan pyhimyslegendoja. Mutta menestyksen yhteiskunta on kova yhteiskunta.


Menestystä ihailevassa kauniiden ja rohkeiden yhteiskunnassa ei ole tilaa ihmisen keskeneräisyydelle ja särkyneisyydelle. Siinä ei luusereilla ole paikkaa, eikä sanomista.

 

Näin Wikström.

 

Yhdelle luokalle jääneelle luuserille Norssi ja myöhemmin elämä on opettanut, että ihminen on arvokas puhtaasti ihmisyytensä perusteella.

 

Mallioppilaan lauluun voisi ajatella sisältyvän tämän tapainen opetus: minä ja elämä on arvokas sinänsä!

 

Nyky-Norssin henkeä on kuvattu koulun nettisivuilla. Oli hienoa huomata, että tämän päivän koulun kasvatusihanteisiin kuuluu edelleen myös välittäminen. Näin siellä sanotaan: ”Ihmistä arvostetaan omana persoonallisena kokonaisuutena”. Häntä kuunnellaan, autetaan ja tuetaan.

 

Samoin on suvaitsevaisuus kirjattu koulun huoneentauluun. ”Me kaikki olemme erilaisia. Jokainen meistä on arvokas, jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi hyvin.”

 

Myös seuraava kohta lämmitti mieltäni: ”Korostamme myös opiskelussa yhteistyön ja vuorovaikutuksen merkitystä”.

 

Tällaisilla eväillä elämässä varmasti pärjää. Ja mikä tärkeintä näillä eväillä ja asenteilla elämästä tulee elämisen arvoista!

 

Elämän jano. Sitä me tarvitsemme. Halua rakastaa ja ymmärtää elämää, ihmiskuntaa, luontoa, maapalloa. Tehdä jotain hyvää ja hienoa – sellaista joka tekee elämän arvokkaaksi. Olla hyvä ihminen. Tai ainakin vähän parempi.

 

Vanha viisaus kertoo, että todellista onnea ei sinulle tuo valta, ei raha, ei urallasi menestyminen. Aidon onnen tuottaa se kun teet muita ihmisiä onnellisiksi. Oma onnellisuutesi tulee silloin kaupan päälliseksi.

 

Vielä vanhempi Kultainen sääntö sanoo saman ytimekkäästi: Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.

 

Uskallan väittää – tai ainakin toivoa, että kaikissa oman aikani norssilaisissa elää jossain sielun sopukoissa pieni humanisti. Uskon, että viimeistään nyt kun sukupolveni norssit ovat päässeet tai pääsemässä työelämän oravapyörästä eläkeläisten kastiin tuo humanismi taas puhkeaa kukkaan.

 

Ehkä on hyvä näin eduskuntavaalien alla muistuttaa humanistisista hyveistä. Ne eivät tässä ajassa ole muodissa, mutta vain niihin uskomalla tulee elämämme aidosti elämisen arvoiseksi. Näihin satoja vuosia vanhoihin humanistisiin hyveisiin kuuluu totuuden kunnioitus, henkilökohtainen vastuu, suvaitsevaisuus, huomaavaisuus, avara myötätunto, yhteiskunnallinen valveutuneisuus, pyrkimys yhteistyöhön ja huolenpito luonnosta.

 

Älkää myöskään te, rakkaat nykynorssit, kätkekö suvaitsevaisuutta ja uskoanne ihmiseen ahneuteen tai välinpitämättömyyteen. Olkaa rohkeasti ihmisiä isolla I:llä.

Toivotan lopuksi juhlivalle senioronorssien yhdistykselle paljon onnea. Säilyköön meissä kaikissa – niin vanhoissa kuin nykyisissä ja tulevissa norssilaisissa Norssin hyvä humaani henki.

Kiitos.

 

 


Tapahtuu vuonna 2017Turun Seniorinorssit ryYhteydet, liittyminen, jäsenmaksu, linkkejäTapahtumia viime vuosilta ☺Historiaa, muistojaKuvia ja lehtileikkeitä